Tänään yksi uskonto motivoi alati suuria määriä seuraajiaan ympäri maailman murhaamaan, raiskaamaan ja orjuuttamaan ihmisiä ja leikkaamaan näiden päitä irti. Uskonto on islam. Ei kristinusko. Ei juutalaisuus. Ei buddhismi. Islam. Vain islam. Sinä tiedät sen. Minä tiedän sen. Jokainen asioita seuraava tietää sen.

Koraani käskee yksiselitteisesti ja toistuvasti muslimeja ryhtymään jihadiin eli “pyhään sotaan” halusivatpa he tai eivät. “Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se on teille vastenmielistä. Mutta voi sattua, että teillä on vastenmielisyys jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyödyllinen, ja voipa sattua, että teillä on halu johonkin, vaikka se on vahingollista teille. Jumala tietää, mutta te ette tiedä.” (Koraani 2:216,9:38). Samoin käskee Koraani yksiselitteisesti ja toistuvasti muslimeja “surmaamaan heidät missä heidät taapaattekin” (2:191, 9:5),“hakkaamaan poikki heidän kaulansa” (8:12, 47:4) ja ottamaan voitettujen vaimot ja tyttäret seksiorjiksi (4:24, 33.50). Sinä tiedät sen. Minä tiedän sen. Jokainen asioita seuraava tietää sen.
Islamin mukaan Muhammed, “Profeetta”, on täydellinen roolimalli kaikille pojille ja miehille; hän asettaa täydellisen esimerkin siitä, kuinka eletään ja harjoitetaan jihadia. Muhammed leikkasi vääräuskoisten päitä irti säännöllisesti (esim. Banu Qurayzan joukkomurha), otti orjiksi ne joita ei tappanut (hän omisti paljon orjia), “nai” (s.o. raiskasi toistuvasti) orjatyttöjä (esim. Safiyh ja Rayhana), raiskasi jopa yhdeksänvuotiaita lapsia (esim. Aisha) ja perusti uskonnon, jossa kaikki tämä on moraalisesti oikein, koska “Profeetta” teki niin. Sinä tiedät sen. Minä tiedän sen. Jokainen asioita seuraava tietää sen.
Tietenkään kaikki muslimit eivät käyttäydy yllämainitulla tavalla. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että islamin kirjoitukset käskevät tai suvaitsevat sellaista käytöstä. Se tarkoittaa vain sitä, että jotkut muslimit eivät ota islamia vakavasti. Olemme siitä kiitollisia.
Valitettavasti, kuten jokainen voi havaita vilkaistessaan uutisia, monet muslimit ottavat islamin vakavasti. Jihadistit ympäri maailmaa Lähi-idästä Yhdysvaltoihin ja Kanadaan tappavat, leikkaavat päitä irti, ottavat orjia ja raiskaavat “uskottomia” missä ja milloin vain voivat. Ja näitä jihadisteja tukevat sellaiset islamilaiset teokratiat kuin Iran ja Saudi-Arabia, jotkat rohkaisevat ja rahoittavat tätä barbarismia.
Jokainen asioita seuraava tietää ainakin tämän verran. Toiset tietenkin tuntevat asioita syvällisemmin kuin toiset. Mutta jokaisella, jolla on toimivat aivot eikä ole ollut unessa syyskuun yhdennentoista 2001 jälkeen, pitäisi olla perusymmärrys edellämainituista tosiasioista.
Kuitenkin monet ihmiset (semi)vapaan maailman johtajista vasemmistointellektuelleihin, journalisteihin ja julkisuuden henkilöihin teeskentelevät muuta. George W. Bush esimerkiksi sanoo “Islam on rauhaa” ja “jalo uskonto”. Barack Obama sanoo, että “Islamilla on ylpeä suvaitsevaisuuden perinne”, “Islam ei ole osa ongelmaa” vaan “tärkeä osatekijä rauhan aikaansaamisessa”. David Cameron sanoo “Islam on rauhan uskonto”, jihadistit, kuten Islamilaisen valtion jäsenet “eivät ole muslimeja” vaan “hirviöitä”.
Sellaiset vasemmistolaiset, kuten Glenn Greenwald, Nathan Lean, Nicholas Kristof ja Ben Affleck menevät pidemmälle. He eivät ainoastaan teeskentele, että islam ei ole perustaltaa barbaarinen, vaan he myös panettelevat niitä, jotka osoittavat että se on perusteltaan barbaarinen. Jos kutsut islamia tai sen vakavia seuraajia barbaareiksi tai että “Islam on huonojen ideoiden pääsuoni”, kuten Sam Harris äskettäin sanoi, vasemmistolainen panetteluprikaati leimaa sinut “islamofobiseksi” (onko irrationaalista pelätä muslimeja, jotka yrittävät tappaa sinut?); “rasistiksi” (eikö islam ole uskonto eikä rotu?); “suvaitsemattomaksi” (pitääkö meidän suvaita ihmisiä, jotka yrittävät mestata, orjuuttaa tai raiskata sinut tai lähimpäsi); ja miksi tahansa absurdiksi. Vasemmisto lisää lisäksi, että Koraanin tavoin myös Talmud ja Raamattu sisältävät käskyjä tappaa vääräuskoisia, homoseksuaaleja ja muita “syntisiä” ja että nämä kirjat myöskin suvaitsevat orjuutta ja vastaavaa – aivan kuin sellaiset totuudet jotenkin muuttaisivat sitä tosiasiaa, että tänään vain islam motivoi suuria määriä seuraajiaan, ja todellakin, kokonaisia kansakuntia murhaamaan ja orjuuttamaan ihmisiä “Jumalan” nimeen.
Miksi niin monet ihmiset teeskentelevät etteivät tiedä mitä tietävät islamista ja sen ainutlaatuisesta roolista nykymaailmassa? Miksi niin monet panettelevat niitä, jotka kertovat totuuden tästä hirvittävästä uskonnosta ja sen hurskaista seuraajista? Miksi niin monet jättävät huomiotta sen tosiasian, että vaikka muissa uskonnoissa on barbaarisia käskyjä, mikään niistä ei kuitenkaan motivoi niiden seuraajia toteuttamaan sellaisia kauheuksia kuin islam tekee?
Voimme ainoastaan arvailla tällaisten ihmisten motiiveja.
Lue loput Graig Biddlen artikkelista täältä.

Bill Warner politicalislam.com sivustolla:

Olemme nyt sellaisessa historian vaiheessa, jossa ISIS – eli Islamilainen valtio eli ISIL – on katkaissut päitä mediassa. Se oli niin kauhistuttavaa, että moni päätti puhua sitä vastaan ja eräs heistä oli Obama.

Näin Obama lausuu Islamilaisesta valtiosta: “He ovat riehuneet kaupungeissa ja kylissä tappaen viattomia ihmisiä. He ovat siepanneet naisia ja lapsia, kiduttaneet ja raiskanneet heitä ja ottaneet heitä orjiksi. He ovat murhanneet muslimeja, sekä sunneja että shiioja, tuhansittain. He käyvät kristittyjen ja uskonnollisten vähemmistöjen kimppuun ja tappavat heitä vain sen takia, että he harjoittavat eri uskontoa. ISIL ei edusta mitään uskontoa.”

Mitä Obama itse asiassa lausuu on että Islamilainen valtio ei ole islamilainen. Näin hän todellakin ohimennen sanoo. Se ei kuitenkaan ole Obaman asia sanoa mitä islam on. Sen määräävät Muhammed ja Allah.

Katsotaanpa mitä tapahtui Sirassa, Muhammadin elämästä kertovassa virallisessa elämäkerrassa, ja katsotaan mitä se kertoo näistä kaikista mainituista asioista. Aloitetaan raiskauksesta. Kertomuksesta Khaybarista, kun juutalaiset oli murskattu, Muhammed antoi uudet ohjeet siitä, miten vangittujen naisten kanssa tuli menetellä. Naisten kanssa ei saanut iloita, mikäli heillä oli kuukautiset tai he olivat raskaana. Näin Muhammed siis antoi ohjeita, miten vankien kanssa tuli harrastaa seksiä. Sitä sanotaan raiskaukseksi. Muhammedia puhtaimmillaan.

Otetaan seuraavaksi kidutus. Samassa kertomuksessa, kun hän oli tuhonnut Khaybarin juutalaiset, Muhammed tiesi näiden kätkeneen aarteen ja niinpä Muhammed kuulusteli heimopäällikköä. “Missä ovat rahat. Missä on kulta? Missä on hopea?”. Päällikkö ei kertonut sitä heille. Silloin Muhammed käski sitoa päällikön maahan ja sytyttää nuotion tämän rinnan päälle. Silti hän ei puhunut. Silloin he irrottivat hänen siteensä ja antoivat hänet miehelle, joka oli menettänyt veljensä taistelussa Khaybarin juutalaisia vastaan, joka leikkasi juutalaisten päällikön pään irti.

Tässä meillä on tapahtuma, jossa on kidutusta, juutalaisvihaa ja pään irti leikkaaminen. Kaikki tämä on puhdasta islamia.

Käsitellään vielä seksiorjia. Lukuisista naisista Muhammed oli valinnut kolme, jotka hän antoi lahjoiksi lähimmille luutnanteilleen. Yhden hän antoi Umarille, yhden Alille ja yhden Uthmanille. Outoa kyllä, Umar antoi omansa seksiorjaksi pojalleen. Seksiorjuus on puhdasta Muhammedia.

Entä orjuus? Annan luettelon asioista, missä Muhammed oli tekemisissä orjuuden kanssa. Nämä kaikki ovat Sirasta. Kaikki lähteet voidaan muuten löytää sivustolta politicalislam.com. Muhammed oli tekemisissä kaiken sen kanssa mikä liittyy orjuuteen. Hän tappoi vääräuskoiset miehet, jotta hän sai heidän vaimonsa orjikseen. Hän antoi orjia lahjoiksi. Hän omisti useita orjia, monet heistä mustia. Hän seisoi vieressä, kun toiset hakkasivat orjia. Hän pakotti vangiksi saatuja naisia sukupuoliyhteyteen. Hän vangitsi orjia ja myi heitä rahoittaakseen jihadia. Hänen lempiseksikumppaninsa oli seksiorja, kristitty nainen, joka synnytti hänelle pojan. Hän sai orjia lahjaksi. Orjat valmistivat hänen ateriansa. Orjat korjasivat hänen vaatteensa. Hän hyväksyi seksin harjoittamisen orjien kanssa. Ja jos orja ei totellut isäntäänsä, ei orja voinut päästä Paratiisiin. Tämä tekee varsin selväksi islamin suhtautumisen orjuuteen.

Käsitellään vielä viimeinen asia, kristittyjen tappaminen. Muhammedilla on kaksi erilaista suhtautumistapaa Arabian kristittyihin. Toinen oli ystävällisyys ja kuunteleminen. Mutta kun hän oli murskannut pakanat ja juutalaiset, hän kiinnitti huomionsa kristittyihin. Hän lähetti Khalidin, joka tunnettiin myös nimellä Allahin Miekka, kristityn valtiaan linnoitukseen ja kun valtias ja hänen veljensä ratsastivat ulos linnoituksesta, hän tappoi toisen ja vangitsi toisen, ja alisti kristityn heimon ja pakotti heidät noudattamaan shariaa ja maksamaan jizyaa.

Teen tämän täysin selväksi: Muhammed oli pakanoiden tappaja, juutalaisten tappaja ja kristittyjen tappaja. Palataan vielä tämän kirjoituksen alkuun. Kuka määrittelee mitä on islam, Obamako? Ei. Muhammad kertoo meille mitä islam on ja meidän tulee kuunnella Muhammedia ja voimme jättää Obaman huomiotta.

Aina niin sanotun “Islamilaisen valtion” (IS – Islamic State) noususta lähtien ovat monet hirvittävät tapahtumat kuvanneet tämän terroristijärjestön barbaarisuutta. Sen kauheisiin väkivallantekoihin ovat kuuluneet summittaiset teloitukset, päiden katkaisut ja jopa heidän vastustajiensa ristiinnaulitsemiset.

Heidän käytöksensä on vihdoin saavuttanut kansainvälisen huomion ja ansaitsemansa tuomitsemisen sen jälkeen, kun videot kolmen länsimaisen panttivangin  päiden katkaisemisesta, mukaan lukien amerikkalaiset lehtimiehet James Foley ja Stevan Sotloff, tulivat ilmi.

Valitettavasti erään vähemmistön ahdinko – lähinnä Islamilaisen valtion, vaikka myös muiden toimesta – ei ole vielä saavuttanut maailman tyrmistystä: kristittyjä vangitaan, raiskataan ja murhataan näiden ja myös muiden jihadistien toimesta ympäri Lähi-itää. Islamilainen valtio on tappanut jopa kristittyjä lapsia ainoastaan heidän uskontonsa takia.

Kun IS:n jihadistit ottavat alueen haltuunsa, he merkitsevät kristittyjen kodit arabialaisella N-kirjaimella – ن, joka on lyhenne sanasta “nasrani”, joka tarkoittaa Nasaretilaista – Jeesus Nasaretilaiseen uskovaa, siis kristittyä. Kun heidät on näin merkitty, heitä voidaan helposti vainota antamalla heille yksinkertainen vaihtoehto: käänny islamiin, alistu tai kuole.

Islamilaisen valtion alueella arabialainen kirjain ن on moderni versio Daavidin tähdestä, jota juutalaiset pakotettiin käyttämään Natsi-Saksassa ja sen valloittamilla alueilla.

Jo yli kymmenen vuoden ajan Center for Security Policy on vastustanut kaikkea islamilaista ääriliikehdintää ja shariaa – koko maailmassa ylivaltaan pyrkivää islamilaista doktriinia – ei vain Islamilaisen valtion taholta vaan myös muiden globaalien jihadistien toimesta. Islamilainen valtio on uusin ja vaarallisin uhka sitten syyskuun yhdennentoista päivän iskujen.

Alkuperäinen kirjoitus “Nazarene Lapel Pin” Center for Security Policy -sivustolla

Nicolai Sennels Dispatch Internationalissa:

Viimeaikainen raiskausskandaali Englannin Rotherdamissa ei ole mikään yllätys. Jo vuosia ovat Britannian viranomaiset jättäneet huomiotta että pakistanilaiset jengit ovat siepanneet, raiskanneet ja kiduttaneet satoja lapsia pakottaen heidät abortoimaan syntymättömät lapsensa uhkaamalla tappaa heidät mitä hirveimmällä tavalla, jos he kertoisivat hyväksikäytöstä. Se kaikki kuuluu islamiin.

Ilmiö nimeltä “aasialaiset jengit” – jotka ovat todellisuudessa muslimijengejä – ahdistaa monia brittiläisiä ja eurooppalaisia kaupunkeja. Se käsittää lasten ja nuorten houkuttelemisen lahjoilla, huumeilla ja rakkaudenlupauksilla, tai suoranaisella väkivallalla, ja sitten heidän käyttämisensä seksuaalisten ja pedofiilisten himojensa tyydyttämisen.

Syitä on monia. Ensimmäinen on islam. Muslimien kirjoitukset kertovat tosiasiana, että Muhammed, islamin perustaja, Allahin sanansaattaja ja kaikkien ihmisten ikuinen esikuva piti seksistä pienten tyttöjen kanssa. Hän kihlasi Aishan, kun tämä oli kuusivuotias ja harrasti sukupuoliyhteyttä hänen kanssaan kun hän oli yhdeksänvuotias. Lisäksi, Koraanin mukaan (4:24), muslimien on sallittua harrastaa seksiä naispuolisten orjiensa kanssa – ja sitä heidän nuoret uhrinsa juuri ovat. Muslimikulttuurissa naista, joka ei peitä itseään, pidetään prostituoituna ja jos tämä nainen kiihottaa miestä, pidetään – osaksi muslimipsykologiaan kuuluvan vääristyneen logiikan vuoksi – raiskauksen uhriksi joutunutta naista syyllisenä tapahtuneeseen (ja naiselle lankeaa siitä usein kuolemantuomio).

Toinen syy siihen, että muslimeissa on paljon raiskaajia, on islamin lain ja muslimikulttuurin taipumus perversioida seksuaalisuus. Aivan kuten selibaatti katolisten munkkien keskuudessa aiheuttaa vahingollista seksuaalista käyttäytymistä, seksuaalinen pidättyvyys islamissa on suuri este seksuaalisten tarpeiden vapaalle ilmaisemiselle.

Sukupuolivietti suunnataan silloin kohteisiin, joista sen saa helpommin, kuten lapsiin ja eläimiin. Pakistanilaiset johtavat internetin hakutilastoja seksuaalisissa perversioissa – seksiä aasien kanssa, lapsipornoa, jne. Eräs kysely näytti, että 95% pakistanilaisista kuorma-autonkuljettajista harrasti seksiä lasten kanssa – ja tuskinpa ainoastaan kuorma-auton kuljettajilla on tällaisia tarpeita.

Lisäksi muslimien raiskausten psykologiian vaikuttaa hyvin yleinen järjestettyjen pakkoavioliittojen perinne. Pakkoavioliitto tarkoittaa elinikäistä raiskausta. Jokainen sukupuoliyhdyntä avioliitossa, jossa nainen ei ole valinnut kumppaniaan ja on pakotettu tyydyttämään aviomiehensä tarpeet – ja synnyttämään lapsia – on raiskaus. Islamilainen avioliittokulttuuri kannattaa raiskausta ja hylkää rakkauden sekä vakiinnuttaa miehen oikeuden olla välittämättä sukupuolikumppaninsa tarpeista: nainen on vain seksiobjekti. Kun tutustuu muslimimaiden seksuaaliseen käyttäytymiseen, huomaa, että Borat (Sacha Baron Cohenin esittämä komediahahmo) ei ole lainkaan fiktiivinen.

Se tosiasia, että 70% pakistanilaisista, puolet arabeista ja ainakin neljännes turkkilaisista ovat naimisissa verisukulaistensa kanssa, osoittaa kuinka vähän islamilainen kulttuuri välittää terveydestä ja rakkaudesta. Kyse on lähinnä seksistä, lisääntymisestä ja perheen kunniasta.

Nicolai Sennels on tanskalainen psykologi, joka on työskennellyt nuorten muslimirikollisten parissa.

Enjoy The Conditions of Omar

Umarin sopimus laadittiin Muhammadin seuraajan kalifi Umarin ja hänen voittamiensa kristittyjen ja juutalaisten välille. Sopimus perustui Muhammadin esimerkille siitä, miten voitettuja kansoja tuli käsitellä. Siinä annetaan juutalaisille ja kristityille säännöt, miten heidän tulee toimia, jotta he eivät enää joutuisi jihadin uhreiksi. Sopimus muodostaa pohjan Umarin ehdoille.
Koraanin jae 9:29 määrää muslimien ja toisuskoisten suhteesta:
 
Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa.
 
Islamin terminologiassa “Kirjan kansat” viittaavat kristittyihin ja juutalaisiin – heillä on kirja (siihen aikaan muilla uskonnoilla ei ollut kirjaa). Valloituksessa heillä oli kolmas vaihtoehto kuoleman ja islamiin kääntymisen lisäksi; eläminen sharian alaisuudessa alempina ihmisinä ja kärsiminen erilaisista nöyryytyksistä, joista yksi oli jizya – vero, jota perittiin vain toisuskoisilta. Toisuskoisia kutsutaan dhimmeiksi.
Sopimuksessa on sovittu seuraavanlaisista ehdoista:
  • Niin kauan kun dhimmit eivät riko ehtoja, heihin ei kohdisteta jihadin väkivaltaa (lohikäärme pidetään kytkettynä).
  • Jos ehtoja rikotaan (vaikka rikkojana olisi vain yksi dhimmeistä) jihadistinen väkivalta aloitetaan koko dhimmiyhteisöä vastaan.
  • Siitä johtuen dhimmit joutuvat elämään jatkuvan pelon alaisuudessa. Jokainen dhimmi ja koko dhimmiyhteisö joutuvat olemaan jatkuvasti varuillaan, ettei kukaan riko ehtoja ja saa aikaiseksi katastrofia.
Entä mitä muita ehtoja kuin kuin toisuskoisten veroa eli jizyaa, dhimmien tulee noudattaa?
Dhimmeille on kiellettyä:
  • Islamin ja Muhammadin kritisointi. Islamia ja Muhammadia saa ainoastaan ylistää.
  • Umarin ehtojen kritisointi: heidän alistamisekseen tehdyn sopimuksen kritisointi.
  • Todistaminen muslimia vastaan oikeudessa.
  • Islamin opiskelu – tämä pitää dhimmit tietämättöminä islamin opetuksista.
  • Muslimin herjaaminen.
  • Puolustautuminen muslimin hyökkäystä vastaan edes itsepuolustukseksi. Rangaistuksena muslimia vastaan nostetun käden amputointi.
  • Uskonnollisten symbolien esilläpito.
Tässä on vain osa ehdoista. Ne on valittu havainnollistamaan sitä, miksi asia on vielä tänä päivänä ajankohtainen – palataan siihen myöhemmin. Ehdoista on maantieteellisiä ja historiallisia muunnelmia, mutta kaikissa niissä toistuu sama teema – toisuskoisten nöyryyttäminen ja alistaminen ja monien eri syrjintämuotojen soveltaminen.
Ehdot toimivat myös yhdessä toisten ehtojen kanssa. Jos esimerkiksi muslimi syytti kristittyä vakavasta rikoksesta, kuten muslimien käännyttämisestä kristinuskoon, kristityn oma todistus ei pätenyt oikeudessa.
Dhimmit olivat “suojeltuja” niin kauan kuin he noudattivat ehtoja. Jos dhimmiyhteisö (tai yksi sen jäsenistä) rikkoi sääntöjä, oli paikallisen muslimiyhteisön velvollisuus aloittaa pyhä sota, jihad, heitä vastaan.
Tärkein lopputulos tästä tilanteesta oli toisuskoisten halu välttää kaikkia ristiriitatilanteita muslimien kanssa ja valvoa toinen toistaan, jotta kukaan yksittäinen henkilö ei aiheuttaisi “suojelun” loppumista.
Pakistan on muslimivaltio, jossa Umarin ehdot ovat edelleenkin voimassa joiltain osin. Maaliskuussa 2003 kristittyä henkilö syytettiin jumalanpilkasta, jonka seurauksena noin 3000 muslimia hyökkäsi kristityn Josefin yhdyskuntaa vastaan Lahoressa, polttaen kaksi kirkkoa ja 160 kristittyä kotia.
Vuonna 2009 Gojrassa kahdeksan kristittyä poltettiin elävältä, 100 taloa ryöstettiin ja 50 kotia sytytettiin tuleen toisen jumalanpilkkasyyteksen vuoksi.
Voimme hyvin ymmärtää, miksi dhimmit elävät jatkuvassa huolessa koko yhdyskunnasta omien tekojensa mahdollisista seurauksista.
Bangladeshissa toukokuun viidentenä 2014, kolmituhatpäinen muslimijoukko hyökkäsi hindujen koteihin ja temppeleihin, koska kahden nuoren väitettiin pilkanneen “profeetta” Muhammadia Facebookissa.
Nämä ovat vain muutama esimerkki, jotka osoittavat, miten Ehtoja sovelletaan käytäntöön ja että ne ovat voimassa vielä nykyäänkin. Islamin uskonto ei ole koskaan hylännyt niitä, eikä tule koskaan hylkäämään, koska, realistisesti, se ei voi tehdä sitä. Voit lukea useita muita esimerkkejä Ehtojen soveltamisesta nykypäivänä lukemalla Raymond Ibrahimin nettisivua “Bulletin of Christian Persecution“. Hänen kirjansa “Crucified Again: Exposing Islam’s New War on Christianity” on myös hyvin informatiivinen.
Saatat ehkä ajatella, että islamin lain, sharian, merkitys on vähenemässä. Ei ole. Viimeisten 60:n vuoden aikana sharia on levinnyt ja voimistunut maailmanlaajuisesti. Lue täältä.
Ja tämä tuo meidät nykyhetkeen.
Muslimivähemmistöt ei-muslimimaissa ovat tuoneet sharian mukanaan. Umarin ehdot ovat yksinkertaisesti osajoukko shariasta, joka määrää miten muslimien tulee kohdella toisuskoisia, jotka he ovat alistaneet valtansa alle.
Saatat tietysti sanoa, että se mitä muslimit tekevät hinduille tai kristityille tai muille toisuskoisille Bangladeshissa tai Pakistanissa ei ole meidän asiamme. Tämä on omantunnon kuolema.
Saatat sanoa, ettei meitä ole alistettu kenenkään valtaan. Se vain osittain totta. Valloitus on käynnissä.
Umarin ehtoja pannaan toimeen tänä päivänä ihan nenämme edessä. Ei siksi, että maamme olisi valloitettu, vaan siksi, että niistä on tullut normikäytäntöjä. Joskus noudatamme Ehtoja hyväntahdon osoituksena ja välttääksemme syrjintää; joskus taas noudatamme niitä jihadistisen terrorismin tai levottomuuksin pelossa; joskus niitä noudatetaan ilman sen kummempaa miettimistä.
Eräs hienovarainen tapa alistua Ehdoille on vahtia, mitä toisuskoiset saavat sanoa islamista tai muslimeista. Katso tätä esimerkkiä:Spain to Deport Pakistani Refugee for Criticizing Islam
Jokainen, joka elää tänään muslimien keskuudessa, tietää että islamin tai Muhammadin avoin kritisointi on vaarallista. Tästä on monia esimerkkejä: vuonna 2004 Theo van Gogh murhattiin, koska hän oli tehnyt elokuvan, joka kritisoi islamin asennetta naisia kohtaan; 1989Salman Rushdie joutui piiloutumaan, koska oli kirjoittanut kirjan “Saatanalliset säkeet”, hänen japanilainen kääntäjänsä murhattiin; 2004 tanskalaisten pilakuvajupakka aiheutti mielenosoituksia, joissa kuoli 162 ihmistä, jälleen osoittaen, kuinka muslimit tappavat ihmisiä syistä, jotka ovat täysin epäsuhdassa “loukkaukseen”.
Tästä pienestä otoksesta voidaan johtaa kaksi selvää periaatetta: (1) kirjoittaja, joka on kirjoittanut jotain, mikä voidaan tulkita islaminvastaiseksi, pitää tappaa; (2) kuka tahansa voidaan tappaa, jotta voidaan kostaa ei-muslimeille. Molemmat näistä noudattavat Umarin ehtoja.
Tällaisten tekojen ja uhkausten vuoksi monet julkaisut eivät julkaisseet pilakuvia. Julkisuuden henkilöt nousivat puolustamaan uskontoa, josta he eivät tienneet mitään. Ne jotka heiluttivat venettä julkaisemalla pilakuvat, jotuivat tuomituiksi väkivallalla uhkailevien muslimien sijasta.
Tämä on jälleen linjassa Ehtojen ja dhimmiväestön käytöksen kanssa. He tuntevat itsensä haavoittuvaiseksi ja pelkäävät. Dhimmiväestö alkaa vahtia itseään estääkseen yksilöitä laukaisemasta muslimiväkivaltaa. Tämä strategia noudattaa ideaa, että toisuskoisten on vältettävä käytöstä, joka voisi hermostuttaa muslimeja.
Periaate, jonka mukaan toisuskoisten ei tule haastaa muslimeita heidän käytöksestään tai uskomuksistaan, on tullut hyväksytyksi. Vain islamin ylistys on sallittua. Tämä on alistumista – etenkin, kun islamin uskonto julistaa toisuskoisten alistamista.
Britanniassa ja monissa Euroopan maissa on säädetty lakeja islamin kritisoinnin estämiseksi. “Rotu- ja uskontoviha” -laki (The Race and Religious Hatred Act 2006) määrää, että henkilö voidaan tuomita kahdeksi vuodeksi vankilaan, jos hän “…puhuu tai käyttäytyy uhkaavasti, tai panee esille kirjoitettua materiaalia, joka on uhkaavaa … jos hänen aikomuksenaan on aiheuttaa uskonnollista vihaa”.
Miten tässä sitten todistetaan aikomus? Onko yritys varoittaa kansalaisia erottelevasta ja ylivaltaan pyrkivästä uskonnosta sama asia kuin vihanlietsonta sen uskonnon seuraajia vastaan? Jos on, niin silloin ei ole mitään tapaa varoittaa sellaisesta uskonnosta. Kuka tästä hyötyy? Ei ainakaan mahdolliset uhrit.
Tämä todella tapahtuu juuri nyt. Paul Weston, joka on ehdokkaana Euroopan Parlamenttiin, pidätettiin Guildhallin edustalla, Winchesterissä toukokuun 26. 2014, koska hän lainasi Winston Churchillin “islamin tuomiota” (damning assesment of Islam). Häntä syytettiin kyseisen lainkohdan mukaan rotuun ja uskontoon kohdistuvasta vihapuheesta.
Yllä kuvattu tapahtuma on vielä yksi esimerkki dhimmiydestä käytännössä. Kaiken tämän puheen syrjinnästä ja vähemmistöjen suojelusta takana on jotain, joka selittää miksi tällaista tapahtuu: pelko. Pelko siitä, että muslimit kohdistavat kostonsa kaikkiin, koska yksi henkilö on loukannut islamia.
Huomaa, että sanaa “Islamofobia” käytetään usein silloin, kun kuvaillaan niitä, jotka esittävät islamista kriittisiä mielipiteitä. Mitä se tarkoittaa?
Se ei tarkoita oikein mitään; se on suunniteltu pelotteluun, jotta dhimmit saadaan käyttäytymään Ehtojen edellyttämällä tavalla. Se sisältää sekoituksen viestejä, joilla on selvä sanoma:
  • Fobia tarkoittaa järjetöntä ja liioiteltua pelkoa, johon ei ole todellista syytä. Pelko on kielteinen reaktio ja Ehtojen mukaan ainoastaan islamin ylistys on sallittua.
  • Sana myös ilmaisee inhoa tai vihaa islamia kohtaan. Tämä on myös kielteinen reaktio ja Umarin ehtojen mukaan ainoastaan islamin ylistys on sallittua.
Niinpä jos olet myönteinen islamia kohtaan, olet hyvä ihminen; mutta jos ole kielteinen islamia kohtaan, olet paha ihminen. Tämä aiheuttaa haluttomuutta tutustua lähemmin islamiin ja päättää itse mitä mieltä siitä olet. Tämä vaalii tietämättömyyttä islamista, mikä on myöskin Umarin ehtojen yksi sopimuskohta.
Olen yrittänyt antaa sinulle jonkin käsityksen siitä, mitkä Umarin ehdot ovat, miten niitä sovelletaan muslimimaissa ja kuinka niitä otetaan käyttöön ei-muslimimaissa.
Minkä ihmeen takia sinun pitäisi iloita Umarin ehdoista?

Vastaus englanniksi täältä: http://enjoytheconditionsofomar.blogspot.co.uk/

Fjordman Dispatch Internationalissa:

Eräs väite, joka esitetään islam-kriittisiä kirjoittajia vastaan on, että he kärsivät vainoharhoista, joiden mukaan salainen islamilainen suunnitelma pyrkii islamilaistamaan Euroopan ja länsimaat. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kukaan ei ole väittänyt, että suunnitelma olisi salainen, ei ainakaan kokonaan.  Islamilaisen teologian pitkän aikavälin suunnitelma on islamin voitto koko maailmasta mukaanlukien Eurooppa ja länsimaat. Tämä on islamin valtavirran käsitys, joka on ollut olemassa vuosisatoja; ei mikään muutamien radikaalien viimeaikainen keksintö.

Totuus on sitäpaitsi sellainen, että – yhtään liioittelematta – jopa islamin kritisoijat ovat hämmästyneet tapahtumien nopeutta ja miten vikkelästi läntiset johtajat ovat antaneet periksi islamilaiselle painostukselle.

Helle Merete Brix, Torben Hansen ja Lars Hedegaard julkaisivat vuonna 2003 Tanskassa kirjan I krigens hus: Islams kolonisering af Vesten(“Sodan talo: Lännen islamilainen kolonalisaatio”). Heidän mukaansa olemme nyt kokemassa Jihadin kolmatta aaltoa, uutta yritystä valloittaa, kolonalisoida ja islamisoida Eurooppa sen jälkeen kun arabit ja turkkilaiset käyttivät vuosisatoja yrittäen samaa. Ennalta arvattavasti nämä rohkeat kirjoittajat joutuivat pilkan kohteeksi erityisesti vasemmiston toimesta.

Esimerkiksi vasemmistolaisessa sanomalehti Politikenissä Michael Jarlner kirjoitti arvostelun kirjasta vuonna 2003 ja tuomitsi sen vihapuheeksi. Hän väitti, että Euroopan islamisaatiosta varoittajien “houreet” olivat “harhaluuloja” ja “pahimman luokan ennakkoluuloista vainoharhaa”.

Konservatiivinen kolumnisti Mikael Jalving tunnusti muutamaa vuotta myöhemmin, ettei hänkään ollut aluksi ottanut tosissaan väitteitä islamisaatiosta. Myöhemmin hän kuitenkin käsitti, että varoituksissa saattoi sittenkin olla jotain perää. Monet ongelmat kuten poliittinen väkivalta, koulujen, lastentarhojen ja autojen polttamiset, sekä islamilaiset uhkaukset sananvapautta vastaan olivat sellaisia, joista vain rohkeimmat varoittivat muutamia vuosia sitten. Noista ongelmista on tullut päivittäistä todellisuutta monissa kaupungeissa.

Itse asiassa, monet harhaisiksi väitetyt pessimistit ovat aliarvioineet sen kuinka pahaksi tilanne on todellisuudessa muuttunut. Lars Hedegaard, yksi sodan talon kirjoittajista, joutui hyökkäyksen kohteeksi omassa kodissaan vuonna 2013 ja oli vähällä tulla tapetuksi.  Vuonna 2003 kirjoittajat eivät myöskään osanneet ennustaa, että Tanska joutuisi pahimpaan ulkopoliittiseen kriisiinsä sodan jälkeen islamin vuoksi.

Muhammedin pilakuvajupakka tapahtui sen jälkeen, kun sanomalehti Jyllands-Posten julkaisi muutaman verrattain viattoman pilakuvan islamin perustajasta Muhammedista syyskuun 30. päivä, 2005. Olin yksi ensimmäisistä, jotka kirjoittivat tästä tapauksesta englanniksi. Jo lokakuussa 2005 tuin sanomalehteä ja sananvapautta vanhassa blogissani.

Ymmärsinkö silloin, miten merkityksellinen tämä tapaus oli? Kyllä. Osasinko ennustaa, että siitä tulisi iso kansainvälinen välikohtaus, joka aiheuttaisia monia kuolemia, terrorihyökkäyksiä, murhayrityksiä ja lähetystöjen polttamisia muutamaa kuukautta myöhemmin? En. Se tarkoittaa sitä, että jopa tällainen pahamaineinen islamofobi aliarvioi tapahtumien merkityksen.

Vuosien 2013 – 2014 välisenä aikana Ahmed Akkari, yksi niistä imaameista, jotka olivat lietsomassa kansainvälistä islamilaista vihaa Tanskaa vastaan pilakuvajupakan aikana, päätti vaihtaa puolta ja pyysi anteeksi aikaisempia tekojaan. Vuonna 2014 julkaistussa kirjassaan Akkari paljasti, että tanskalaisten imaamien delegaatio oli salaisesti tavanut islamilaisia terroristiorganisaatioita Hamasia ja Hisbollahia Lähi-idässä syksyllä 2005, tarkoituksenaan kohdistaa huomio Muhammedin pilakuviin ja käyttää niitä heidän omiin tarkoitusperiinsä.

Akkari myönsi lisäksi, että hän ja monet muut muslimit olivat hyvin iloisia jihadistien hyökkäyksestä syyskuun 11:tenä 2001. Asuin silloin Egyptissä ja todistin paikallisten muslimien juhlintaa. Ahmed Akkari puhuu kuitenkin 9/11 juhlinnasta, joka tapahtui muslimien parissa Skandinaviassa, ei Saudi-Arabiassa, Iranissa tai Pakistanissa.

Ylipäätään Ahmed Akkari vahvistaa käytännössä kaiken, mitä niin sanotut islamofobit ovat sanoneet jo vuosia: että jotkut muslimit puhuvat kaksinaamaisesti, että monet muslimijohtajat pyrkivät soluttautumaan järjestelmiimme ja islamisoimaan maamme ja että aivan liian monet muslimit hiljaisesti halveksivat toisuskoisia maita, joihin he ovat vapaaehtoisesti asettuneet asumaan. He myös pyrkivät vaientamaan islamin kritiikin, tavalla tai toisella.

Kirjoittaja, toimittaja ja sananvapausaktivisti Lars Hedegaard joutui hyökkäyksen kohteeksi kodissaan Kööpenhaminassa helmikuun viidentenä päivänä 2013. Hän selviytyi, koska murhaaja ampui ensimmäisen päähän tähtäämänsä laukauksen ohi, metrin etäisyydeltä, ja koska 70-vuotias Hedegaard tappeli paljon häntä nuorempaa murhaajakandidaattia vastaan. Ase jumiutui tässä elämän ja kuoleman taistelussa, estäen enemmät laukaukset ennen kuin murhaaja otti jalat alleen. “Oli yllättävää, että minua pitäisi ampua, mutta selvästikin minua pitäisi”, Hedegaard sanoi lausunnossaan.

Myöhään huhtikuussa 2014, 26-vuotias muslimimies, Tanskan kansalainen, pidätettiin Turkissa epäiltynä Hedegaardin murhayrityksestä. Epäilty on opiskellut insinööritieteitä Tanskassa ja häntä kuvailtiin maltilliseksi muslimiksi. Kuitenkin hän oli lehtitietojen mukaan ollut yhteyksissä ääri-islamilaisiin piireihin Tanskassa ja Ruotsissa ja hän oli myös luultavasti ottanut osaa taisteluihin Syyriassa. Nyt täytyy korostaa, että tätä miestä ei ole vielä tuomittu mistään. Hänen elämäntarinansa on kuitenkin mielenkiintoinen. Hän on koulutettu mies, jota kuvaillaan hyvin integroituneeksi, ja silti hän on kehittänyt suhteita radikaaleihin islamilaisiin ryhmiin.

Joskus media ehdottaa, että islamilainen radikalismi aiheutuisi tietämättömyydestä ja köyhyydestä, ja se voitaisiin parantaa koulutuksella. Ongelma tässä marxilaisuuden innoittamassa teoriassa on, että se ei perustu tosiasioihin. Monet tutkimukset osoittavat, että militantit muslimit ovat usein vähintäänkin hyvin toimeentulevia ja heillä on keskimääräistä korkeampi koulutus.

Muhammed Atta oli jihadistiterroristi, joka lensi American Airlinesin lennon 11 World Trade Centerin Pohjoistorniin New Yorkissa syyskuun 11:tenä 2001. Hän oli yliopistokoulutuksen saanut lakimiehen poika, joka oli opiskellut useita vuosia Hampurissa, Saksassa. Kuitenkin hänen länsimainen koulutuksensa opetti hänelle, miten käyttää länsimaista tekniikkaa tappamaan tehokkaammin länsimaisia toisuskoisia.

Osallistuin kerran luennolle ja väittelytilaisuuteen tanskalaisen Morten Stormin kanssa, joka oli kääntynyt islamiin ja sitten muutamia vuosia myöhemmin luopunut siitä. Sen takia hän on saanut vakavia tappouhkauksia. Sinä aikana, kun hän oli uskovainen muslimi, hänestä tuli kovan linjan militantti muslimi, joka piti yllä ystävällisiä suhteita jihadisti- ja terroristiryhmiin.

Kertoessaan kuinka hän muuttui tavallisesta muslimista radikaaliksi militantiksi muslimiksi, Morten Storm antoi yksinkertaisen vastauksen: hän luki Koraania ja otti sen tosissaan. Hänestä tuli yhä sotaisampi ja vihaavampi, koska hän rehellisesti omaksui sotaisat ja vihaavat tekstit oppaakseen. Hänen näkemyksensä oli, että islamilaiset tekstit ovat perusteiltaan vihaa lietsovia ja väkivaltaisia. Siksi Storm väitti, että ihmisestä tulee vihaavampi ja väkivaltaisempi, jos hän opiskelee islamia ja ottaa sen tosissaan, ei päinvastoin.

Se mitä me länsimaalaiset harjoitamme, on peruusteeton optimismi. Oletettavasti älykkäät ihmiset sanovat, että meidän tulee olla optimistisia, ja että näkemämme ongelmat kyllä ratkeavat jotenkin itsestään. Optimismi voi olla joskus hyväksi, mutta se voi olla myös vaarallista, kun sille ei ole mitään perusteita. Silloin se estää sinua toimimasta oikealla tavalla todellisten ongelmien kanssa. Lukemattomat valtaaomaavat länsimaiset ihmiset näyttävät olettavan, että lukuisat muslimit, jotka virtaavat maihimme sopeutuvat kulttuurimme ja muuttuvat “vähemmän islamilaisiksi” ajan myötä. Silti todistusaineisto viittaa juuri päinvastaiseen.

On paljon esimerkkejä siitä miten nuoret toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajat ovat islamilaisempia ja vihamielisempiä Euroopan kantaväestöä ja kulttuuria kohtaan kuin ensimmäisen polven maahanmuuttajat. Jotkut heistä lähtevät ulkomaille taistelemaan pyhää sotaa sellaisiin paikkoihin kuin Syyria.

Silloin tällöin heihin liittyy islamiin kääntyneitä valkoisia. Nuoret eurooppalaiset on opetettu olemaan parhaimmillaankin välinpitämättömiä kansaansa ja kulttuuriperintöään kohtaan, pahimillaan halveksumaan sitä. Ei pitäisi olla yllätys, että jotkut heistä sitten valitsevat jonkun toisen kulttuurin, kun heitä on systemaattisesti estetty olemasta ylpeä omastaan. Loppujen lopuksi, suuri osa mediaa ja akateemista maailmaa kertoo heille jatkuvasti, kuinka meidän kulttuurimme on paha, rasistinen, sortava ja henkisesti tyhjä. Kuka haluaisi olla osana jotain sellaista?

Sitä paitsi, jo pelkkä maahanmuuttajien lukumäärä, myös ei-muslimien, on aivan liian suuri, että heitä voitaisiin assimiloida järkevällä tavalla. Olemme todistamassa käytännössä yhteiskuntamme pirstaloitumista uskonnollisiin, etnisiin, rodullisiin ja kulttuurisiin ryhmiin.

Ensimmäiset muslimimaahanmuuttajat, jotka tulivat tänne, pitivät matalaa profiilia, koska heitä oli vain vähän. Nyt heitä on niin paljon, että he perustavat rinnakkaisia yhteisöjä länsimaihin, käytännössä kolonialisoimalla maamme. Niin juuri on käymässä. Nykyaikainen telekommunikaatioteknologia on tehnyt helpommaksi pysyä yhteydessä alkuperäisiin kotimaihin, sähköpostilla tai satelliitti-TV:llä, aivan kuin ei oltaisi sieltä koskaan poistuttukaan. On täysin mahdollista käyttää mannertenvälisiä lentoja vaimon hakemiseen Pakistanista ja tuoda hänet Berliiniin tai Lontooseen.

Useammat naiset Euroopan kaupungeissa pukeutuvat huiviin kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Olen nähnyt jopa kasvot peittäviä huiveja ja täys-burkia. Vain muutamia vuosia sitten se olisi ollut ennenkuulumatonta, mutta ei enää. Taas kerran huomaamme, että todellisuus on pahempi kuin mitä monet pessimistit ennustivat pari sukupolvea sitten. Jotkut kaukonäköiset tarkkailijat varoittivat tästä, mutta heitä parjattiin, pilkattiin tai vain yksinkertaisesti jätettiin huomiotta.

Soeren Kern kartoittaa Gatestone Instituutissa meneillä olevaa islamisoitumista länsimaissa Espanjasta ja Italiasta Ranskaan ja Belgiaan.Kovan linjan muslimien monimutkainen suunnitelma soluttaa ja islamisoida julkinen koululaitos on paljastettu. Militantit muslimit, jotka kannattavat sharia-lakia, yrittävät samaa toisissa maissa, esimerkiksi Saksassa. Tämä tapahtuu nyt, ei jossain hämärässä ja kaukaisessa tulevaisuudessa.

Toukokuun 19. päivän pikkutunneilla Malmössä, Ruotsin kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, räjähti käsikranaatti tuhoten monia autoja ja rikkoen lähitalojen ikkunoita. Tämä oli viides tapaus, joissa oli käytetty käsikranaatteja pelkästään Malmössa vuoden 2014 viiden ensimmäisen kuukauden aikana. Raza Arnaut sanoi paikalliselle sanomalehdelle, että hän putosi sängystään asuntonsa vieressä tapahtuneen räjähdyksen voimasta. Hän on nyt peloissaan ja haluaa muuttaa muualle. Tilanne on huonontunut jo vuosia, hän varoittaa. Viimeaikaisten pommi-iskujen valossa “tämä on kuin Bosnian sota” 90-luvulla, jota hän aikoinaan lähti pakoon. Ilmeisesti tällaisia aseellisia konflikteja on kehittymässä myös muualla Ruotsissa. Tämä on Skandinavia tänään.

Samaan aikaan Göteborgissa, Ruotsin toiseksi suurimmassa kaupungissa, mies ammuttiin kuoliaaksi 20:nnessä kaupungin ampumavälikohtauksessa tänä vuonna. Pääkaupungissa Tukholmassa ihmiset pelkäävät, että valtavat toukokuun 2013maahanmuuttajamellakat voivat toistua koska tahansa. Taustalla olevia ongelmia ei ole ratkaistu.

Useissa muissa Länsi-Euroopan kaupungeissa, kuten Pariisissa ja Lontoossa on tapahtunut suuren kokoluokan mellakoita. RanskanMarseillesissa katuväkivallan ja jengitappeluiden taso on pahentunut niin paljon, että maahanmuuttajataustaiset sosialistiset poliitikot haluavat armeijan apuun palauttamaan lain ja järjestyksen. Viranomaiset ovat menettäneet satojen alueiden kontrollin Ranskassa vuosia sitten. Toukokuussa 2014 ilmoitettiin, että kiinalainen poliisi tulee auttamaan järjestyksenpidossa turistikohteissa, kun kiinalaisiin turisteihin kohdistuneet ryöstöt ja väkivalta olivat lisääntyneet.

Samaan aikaan laiton maahanmuutto Eurooppaan etelästä ja idästä, erityisesti Afrikasta ja islamilaisesta maailmasta, jatkaa kasvuaan melkein kuukausittain vuonna 2014. Tilanne on pahempi kuin vuotta aikaisemmin ja pahempi kuin toissa vuonna. Nämä suuret maahanmuuttoaallot eivät osoita laantumisen merkkejä. Päinvastoin kestämätön väestönkasvu jatkuu monissa Afrikan maissa ja islamilaisessa maailmassa samalla kun Euroopan maat ovat lähestulkoon luopuneet tehokkaasta rajavalvonnasta EU:n vuoksi. Lukemattomien ihmisoikeuskokousten ja painostusryhmien vuoksi laittomia maahanmuuttajia ei useinkaan voida karkottaa.

Ihmissalakuljetus on kasvanut suureksi globaaliksi liiketoiminnaksi. Torben Snarup Hansen varoittaa, että sadat tuhannet laittomat maahanmuuttajat Afrikasta ja Lähi-idästä odottavat maahanpääsyä, millä tahansa keinolla. Nämä numerot eivät näytä laantumisen merkkejä. Päinvastoin, kun Afrikan ja islamilaisten maailman väestö kasvaa, kasvaa myös tulijoiden määrä. Tulijoiden tulva Välimeren yli on saavuttanut “Raamatulliset mittasuhteet“, varoittaa Italian laivaston päällikkö. Hansen pelkää Euroopan olemassaolon olevan uhattuna.

Euroopan osuus maailman väestöstä ei ole koskaan ollut alempi historiallisena aikana, ja se jatkaa laskuaan. Eurooppa jää jo kokonaan Afrikan väestön varjoon ja sen talous on jäämässä Aasian varjoon. Alkuperäiset eurooppalaiset ovat nopeasti menettämässä kotimaansa ja kyvyn vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Jatkuva massamaahanmuutto ja avointen rajojen politiikka on tässä tilanteessa silkkaa hulluutta. Se on hirveä petos tulevia eurooppalaisten sukupolvia kohtaan, jotka joutuvat hoitamaan tulevaisuuden sosiaaliset ja etniset konfliktit. Meidän on vähintäänkin tehtävä kaikkemme rajoittaaksemme vahinkoja.

Joskus me joudumme kokemaan yllättäviä ja järkyttäviä tapahtumia, kuten Breivikin hyökkäys Norjassa vuonna 2011 muistutti meitä. Kuitenkaan tällä tapahtumalla ei luultavasti ole juurikaan vaikutusta historian kulkuun.

Kun katson taaksepäin viime vuosikymmentä, näen yhden positiivisen valtatrendin ja yhden negatiivisen valtatrendin. Hyvä uutinen on se, että länsimaiden hajoamisen vastustajat ovat lisääntyneet. Kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Theo van Gogh murhattiin Amsterdamissa islamin pilkan vuoksi, islam-kriitikko Geert Wilders johtaa yhtä Alankomaiden suurimmista puolueista. Vastustus totalitaarisia ja sortavia EU:n puolia vastaan on heräämässä tavallisten äänestäjien keskuudessa. Kasvava määrä kantaeurooppalaisia kapinoi kulttuurieliittiä vastaan. Monet nuoret eurooppalaiset ovat saaneet tarpeekseen aggressiivisten rikollisjengien häirinnästä kaduilla ja siitä, että heitä jälkeenpäin haukutaan “rasisteiksi” viranomaisten taholta, jos he eivät halua lisää väkivaltaisia maahanmuuttajia maahansa. Tämä on tulevaisuuden toivonkipinä.

Negatiivisella puolella näen kuitenkin massamaahanmuuton ja islamisaation edelleen jatkuvan. Ideologinen sensuuri on menossa huonompaan suuntaan. Samoin sosiaalinen taantuminen siellä, mitä ennen kutsuttiin Länsimaiseksi sivistykseksi.

Lukuunottamatta muutamia rohkeita sieluja, tuskin kukaan 70 tai 80 luvuilla osasi ennustaa, että merkittävä määrä länsimaisia intellektuelleja eläisi pian poliisisuojeluksessa. Tämä on nyt todellisuutta. Jopa Skandinaviassa useat taiteilijat ovat käytännössä vankeina kodeissaan vain sen takia, että he tekivät muutaman piirroksen miehestä, joka eli tai mahdollisesti ei elänyt 600-luvulla. Pahimmin kärsineissä Skandinavian kaupungeissa hyökkäykset käsikranaateilla ovat arkipäivää. Tämä ylittää sen, mitä jotkut niin kutsutut rasistit ennustivat useita vuosikymmeniä sitten, ja kuitenkin se nyt tapahtuu.

Jos katsomme taaksepäin pari sukupolvea, monet varoituksista, joita ilmaisimme vuosia sitten ovat nyt tarkasti toteutuneet. Jotkut niistä olivat aliarviointeja. Itse olin naivi joissakin asioissa vielä 1990-luvulla. En yksinkertaisesti voinut ymmärtää sitä demografista ja kulttuurista muutosta, joka oli käynnissä. En ole ylpeä siitä, mutta olin typerä. Uskoin mitä opetettiin koulussa ja mitä valtamedia kertoi.

On kuitenkin olemassa raja, kuinka typeriä meidän sallitaan olla. Ongelmat ovat jo niin suuria, että kukaan ei voi jättää niitä huomiotta. Ne ovat kenen tahansa nähtävissä. Aika on loppumassa. Enää ei ole hyväksyttävää valtaapitäville sanoa, että “he eivät tienneet”.

On äärimmäisen vastuutonta ja hirveä petos Euroopan tuleville sukupolville jatkaa massamaahanmuuton epäonnistunutta politiikkaa ja avoimia rajoja toivoen, että “kaikki päättyy lopulta hyvin”. Tässä on kyseessä massiivinen sosiaalinen kokeilu kokonaisella mantereella ja sivilisaatiolla. Sen on loputtava.

Mike Scruggs The Tribune Papersissä:

Islamin Pyhä Sota kristinuskoa vastaan Turkissa 1894-1923

Niissä maissa, joita hallitaan islamilaisen lain (sharia) mukaan, toisuskoiset ovat dhimmin (“suojellut ihmiset”) asemassa. Heitä suojellaan joukkomurhalta ja karkotukselta niin kauan kuin he ovat alamaisia ja maksavat erityistä henkiveroa, jizyaa, muslimihallitsijoilleen. Dhimmiyden sääntöjen mukaan “suojeltujen ihmisten” tulee joka tilanteessa osoittaa kunnioitusta muslimeille ja pukeutua erityiseen asuun erottuakseen muslimeista. Heille on sallittu ainoastaan rajoitettu uskonnollinen vapaus ja heillä ei ole poliittisia tai kansalaisoikeuksia shariassa, joka valtuuttaa heidän asemansa alunnustilan ja nöyryytyksen. Tavallisesti heidän pitää maksaa suuri osa tuloistaan muslimiyhteisölle, jizyan lisäksi. Heidän asemansa dhimmeina on täysin hallitsevan muslimiyhteisön käsissä. Heidän omaisuutensa ja henkensä voidaan ottaa koska tahansa. Muhammad laittoi alulle tämän käytännön muslimien tulonlähteeksi, mistä oli seurauksena, että umma (muslimiyhteisö) tuli melkoisen riippuvaiseksi dhimmien luokasta ja heidän teknisestä osaamisestaan.

Armenialaiset ovat etninen ryhmä, joiden alkuperäinen kotimaa oli ylängöillä, jotka ympäröivät Araratin vuorta (1.Mooseksen kirja 8:4). Heidät on kansana tunnettu ainakin 4000 vuotta. Nykyinen Armenian tasavalta, aiemmin osa Neuvostoliittoa, rajoittuu Turkkiin lännessä, Georgiaan pohjoisessa, Azerbaidzaniin idässä ja Iraniin etelässä. Armenian kuningaskunta, joka perustettiin noin 500 eKr, käsitti suuren osan itäistä Turkkia. Armenia oli ensimmäinen kansakunta, joka julisiti itsensä kristityksi valtioksi noin vuonna 301. Useimmat armenialaiset kuuluvat Armenian apostoliseen kirkkoon, mutta noin kymmenen prosenttia Armenian katoliseen kirkkoon ja kaksi prosenttia Armenian evankeliseen kirkkoon. Aikaisemmin Istanbulissa, Izmirissä (aikaisemmin Smyrna, Johanneksen Ilmestys 2:8) ja muissa kaupungeissa oli suuria armenialaispopulaatioita.  Jäljellä Turkissa on ainoastaan rippeitä.

Lähestyttyessä 1900-lukua 4,5 miljoonaa armenialaista olivat alistettu dhimmi-luokka Osmanien valtakunnassa. Kristityssä Euroopassa, erityisesti Britanniassa, tällaista muslimikäytäntöä kuitenkin kauhisteltiin. Niinpä armenialaiset kääntyivät Britannian ja muiden Euroopan valtioiden puoleen painostaakseen Turkkia höllentämään toisuskoisten sharia-sääntöjä. 1800-luvulla oli ollut joitakin helpotuksia, mutta turkkilaiset alkoivat paheksua armenian Eurooppalaisille esittämiä aloitteita ja alkoivat epäillä armenialaisten lojaaliutta Turkille. He pitivät näitä armenialaisten avunpyyntöjä rikkomuksena sharian alla suojeltujen ihmisten sopimusta vastaan.

Vuonna 1894, peläten kasvavia levottomuuksia, Osmanien hallitus suostutteli muslimien uskonnolliset johtajat murskaamaan kaiken armenialaisten dhimmien vastarinnan alistettua asemaansa vastaan. Raportissaan vuonna 1896 Henry Barnham, Britannian konsulaatin virkailija, kertoi henkilökohtaiset kokemuksensa tapahtumasta:

“Teurastajat ja nahkurit, hihat käärittyinä, aseinaan nuijat ja lihakirveet, tappoivat kristittyjä ‘Allahu Akhbar!’ huutojen säestämänä (Jumala on suurin), ja mursivat heidän talojensa ovet hakuilla ja rautakangeilla tai kiipesivät aitojen yli tikkailla. Kun keskipäivä tuli, he polvistuivat rukoilemaan, hyppäsivät sitten ylös ja jatkoivat kauheaa työtään myöhään yöhön asti. Aina kun he olivat kykenemättömiä murtamaan ovet, he sytyttivät talot palamaan paloöljyllä…”

Eräs eloonjäänyt kertoo kahden kirkon hävittämisestä Severekin kaupungissa joulukuussa 1896:

“Väkijoukko oli ryöstänyt gregoriaanisen (armenialaisen) kirkon, häpäissyt sen, tappaneet kaikki, jotka etsivät sieltä suojaa ja ikäänkuin uhrauksena mestanneet suntion kiviselle kynnykselle. Nyt se (väkijoukko) täytti kirkon pihan. Kirveeniskut murskasivat kirkon ovet.”

Tämä eloonjäänyt kuvailee näkymää, kun väkijoukko ryntäsi toiselle kirkolle ja repi Raamatut ja virsikirjat, häpäisivät ristin voitonmerkkinä ja lausuivat rukoustaan (“Ei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja Muhammad on Hänen profeettansa.”). Hän jatkoi:

“Joukon johtaja huusi: ‘Uskokaa Muhammadiin ja hylätkää oma uskontonne.’ Kukaan ei vastannut…Johtaja käski toimeenpanna verilöylyn. Ensiksi he kävivät pastorimme kimppuun. Kirveenisku irrotti hänen päänsä. Hänen verensä lensi joka suuntaan, sotkien seinät ja katon”

Britannian konsuli sai käsiinsä turkkilaisen sotilaan kirjeen, jonka tämä oli kirjoittanut perheelleen:

“Veljeni, mikäli sinua kiinnostaa uutiset täältä, niin olemme tappaneet 1200 armenialaista, kaikki nyt koiranruokaa… Äiti, olen turvassa ja voin hyvin. Isä, 20 päivää sitten julistimme sodan armenialaisia vääräuskoisia vastaan. Allahin armosta meille ei käynyt kuinkaan…siunatkoon Allah teitä.”

Toinen siepattu kirje, ilmeisesti eloonjääneeltä armenialaiselta, kuvailee pakolaisten teurastuksen kirkossa ikivanhassa Edessassa. Murrettuaan oven turkkilaiset joukot pilkkasivat Kristusta käskien tätä todistamaan olevansa suurempi profeetta kuin Muhammad. Sitten selviytyjä kertoo:

“He aloittiva jokaisen kirkonlattialla olevan tappamisen joko paljain käsin tai pistooleilla. Alttarilta he ampuivat lehtereillä olevia naisia ja lapsia. Lopulta turkkilaiset keräsivät vuodevaatteita ja olkia, joille he kaatoivat kolmisenkymmentä kannullista kerosiinia ja sytyttivät kirkon palamaan.”

Tämä 1894-1896 jihad kristittyjä vastaan itäisessä Turkissa vaati 250.000 henkeä. Monet armenialaiset naiset pakotettiin haaremiin ja monet naiset ja lapset myytiin orjiksi. Raiskaus, joka on yksi muslimien oikeutettu “sotasaalis” jihadissa, oli rutiinia. Jotkut kääntyivät pakon alla islamiin, mutta toiset pakenivat länteen ja raportoivat massamurhasta. Tämä armenian kristittyjen valtava kärsimys Turkissa oli vain varjo siitä mitä oli tuleva. Vuonna 1915 turkin hallitus määräisi paljon järjestelmällisemmän armenialaisten ja kreikkalaisten kristittyjen kansanmurhan.

http://www.thetribunepapers.com/2014/01/31/remembering-the-armenian-genocide/